Ensimmäisen yön jälkeen heräilimme torstai-aamuna Palm Springsissä, jossa oli turkasen kuuma jo aamuvarhain. Hotellin tyypit sanoivatkin, että ihmiset tykkäävät näihin aikoihin (elokuu) liikkua enempi viileään ilta-aikaan, koska päivisin on niin tukalaa. Ja toden totta, lämpöä oli reippaat 100 F eli n. 38 Celsiusastetta. Aamulla turasimme loput puhelinliittymä-asiat kuntoon ja painelimme sen jälkeen aamiaiselle IHOP:iin eli International House of Pancakesiin. Mätimme isot lautaselliset vohveleita ja munia&pekonia -aamiaisen jälkeen tulikin niin ähky että oli pakko painella takaisin hotellille koomailemaan. Aamiaisella törmäsimme kahteen ongelmaan -miten tipataan, kun IHOP:ssa näytti olevan tapana maksaa erikseen kassakoneeseen? Toinen ongelma oli, miten tilata sopivasti paistettu kananmuna.. Näitä jouduimme myöhemmin matkalla googlailemaan ja tuota tippausasiaa hieman myös vakoilemaan muista pöydistä (jättääkö toiset asiakkaat tipin suoraan pöydälle, tämä tuntui meistä hurjalle, ei kai joku vaan kävisi nyysimässä rahoja ennen kuin tarjoilija tulisi keräämään ne?). Totesimme, että IHOP:ssa tapana näytti olevan tipin pöydälle jättäminen, muissa paikoissa tippaaminen olikin sitten helpompaa, kun lasku maksettiin pöydästä käsin.
Aamiaisen jälkeen testasimme jo heti toisena päivänä hotellin pyykkäysmahdollisuutta! Nimittäin meille oli kertynyt jo alkumatkasta sen verran likaisia vaatteita, että katsoimme parhaaksi pyykätä silloin kun siihen on tilaisuus. Pyykkäilyn jälkeen olikin jo aika lähteä shoppailemaan läheisiin Outlet -kyliin. Shoppaillessa hurahtikin sen verran aikaa, että totesimme olevan parasta lähteä jo ajamaan kohti Tucsonia, jonne ajomatkaa oli Google Mapsin mukaan 5,5 tuntia.. Eli edellisen päivän ajeluista kauhistuneena/viisastuneena odotimme jotain 10 tunnin ajomatkaa. Koska olimme jo varanneet hotellit etukäteen, emme voineet löysätä ajotahtia -muussa tapauksessa Palm Springsiä olisi tehnyt mieli tutkailla pidempäänkin ja lähistöllä ollutta Joshua Tree National Parkia olisi tehnyt myös mieli käydä tutkailemassa. Mutta eipä auttanut itku markkinoilla, kun matkaa oli jatkettava.
Amerikassa kaikki on isompaa! Tuulipuisto lähellä Palm Springsiä.
Ehdimme siis iltapäivällä ajella hetken aikaa shoppailupaikoista eteenpäin, kun yhtäkkiä alkoi tulla rajuja kaatosade-kuuroja. Välillä eteensä ei nähnyt ollenkaan, kun vettä tuli niin paljon. Tuuli heitteli tielle risua ja karahkaa ja salamat välkkyivät. Kohta liikenne pysähtyi täysin, arvelimme että se johtui siitä että kukaan ei nähnyt eteensä (meitä alkuun hirvitti kun ajoimme muiden mukana, vaikka näkyvyyttä ei ollut). Jouduimme odottelemaan jonkun aikaa, ennenkuin pääsimme taas liikkeelle. Yritimme kuunnella radiosta sanottaisiinko jossain paikalliskanavalla huonoista keliolosuhteista, mutta meidän korviin ei ainakaan sattunut mitään tiedotteita. Noin puolisen tunnin odottelun jälkeen autojono lähti liikkumaan ja kohta näimmekin, mikä pysähdyksen syy oli. Ei suinkaan huono näkyvyys, vaan tielle kaatunut rekka! Ja kun ajoimme eteenpäin, oli vastaantulijoiden kaistalla toinen mokoma. Ja kun ajoimme taas eteenpäin, tuli vastaan vielä kolmas ja neljäskin mokoma! Olemme kuitenkin siinä käsityksessä, että ihmisille ei kuitenkaan käynyt pahemmin, ainakin siltä tapahtumapaikalla vaikutti. Radiossa ei vieläkään kuulunut mitään sen kummempia uutisia, eikä myöhemmin niitä löytynyt netistäkään, joten lienee ollut normipäivä siellä? Huhhuh! Sää kuitenkin parani joksikin aikaa, jotta matkaa päästiin tekemään suhteellisen sutjakkaasti.
Syy viivästykseen löytyi.
Kohta ylitimmekin Arizonan rajan. Tällä tieosuudella oli mukavia levähdyspaikkoja (ilmeisesti enimmäkseen rekkakuskeja ajatellen rakennettu), joita mekin hyödynsimme kuskin vaihtoon ja jaloitteluun. Kovin kauaa ei tosiaan passannut pysähdykseen käyttää aikaa, muuten emme olisi olleet saman vuorokauden puolella perillä Tucsonissa. Arizonaan saapumisesta vielä sen verran, että olimme ennakkoon varautuneet siihen, että siellä olisi eri aikavyöhyke, kuin Kaliforniassa. Mutta ei kyllä näyttänyt olevan, sillä kun tsekkailimme eri paikoissa kelloja, olivat ne samat mitä rannekellokin näytti ilman sen kummempaa siirtelyä? Täytyi vielä näin jälkikäteen tarkistaa, ja ainakin Wikitravelin mukaan siellä olisi tosiaan eri aika.. Mutta liekö sitten joku juttu ettei siellä siirrytä vaikka kesäaikaan, vai mikä lienee homman nimi? Joka tapauksessa ajelimme ja ihastelimme matkan aikana ohi viliseviä kukkuloita.
Phoenixissa alkoi jo hämärtää, mutta Tucsoniin oli sieltä vielä melkein parin tunnin ajomatka. Phoenixia emme siis jääneet sen enempää tutkailemaan, muuta kuin söimme nopeasti Carl jr:ssa purilaiset. Phoenixista lähdettyämme oli jo pimeää ja pitkä matka tuntui jo väsyttävältä. Ei välttämättä paras idea siis sisällyttää road tripille näin pitkiä ajomatkoja, etenkin kun sää, ruuhka sekä tietyöt voivat venyttää matkan tekoa useammalla tunnilla. Mutta eteenpäin oli vaan painettava. Pimeää taivasta vasten näkyi, kuinka kaukana horisontissa jylhät salamat iskivät tasaiseen tahtiin. Jotenkin tuntui, että tuolla näki horisonttiinkin paljon pidemmälti mitä täällä Suomessa? Sillä saimme ajella aika pitkään, ennenkuin jouduimme lähelle uutta ukkosmyräkkää. Lopulta olimme perillä hotellilla Tucsonissa, kello oli suunnilleen 10-11 illalla. Hotellilla menimmekin suoraan nukkumaan ja olimme tyytyväisiä että viettäisimme pari seuravaa päivää Tucsonin liepeillä, eikä tavaroita tarvitsisi roudailla ympäriinsä ennenkuin sunnuntaina.
Phoenixissa alkoi jo hämärtää, mutta Tucsoniin oli sieltä vielä melkein parin tunnin ajomatka. Phoenixia emme siis jääneet sen enempää tutkailemaan, muuta kuin söimme nopeasti Carl jr:ssa purilaiset. Phoenixista lähdettyämme oli jo pimeää ja pitkä matka tuntui jo väsyttävältä. Ei välttämättä paras idea siis sisällyttää road tripille näin pitkiä ajomatkoja, etenkin kun sää, ruuhka sekä tietyöt voivat venyttää matkan tekoa useammalla tunnilla. Mutta eteenpäin oli vaan painettava. Pimeää taivasta vasten näkyi, kuinka kaukana horisontissa jylhät salamat iskivät tasaiseen tahtiin. Jotenkin tuntui, että tuolla näki horisonttiinkin paljon pidemmälti mitä täällä Suomessa? Sillä saimme ajella aika pitkään, ennenkuin jouduimme lähelle uutta ukkosmyräkkää. Lopulta olimme perillä hotellilla Tucsonissa, kello oli suunnilleen 10-11 illalla. Hotellilla menimmekin suoraan nukkumaan ja olimme tyytyväisiä että viettäisimme pari seuravaa päivää Tucsonin liepeillä, eikä tavaroita tarvitsisi roudailla ympäriinsä ennenkuin sunnuntaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti