Day 1: Saapuminen Los Angelesiin ja matka Palm Springsiin

Kun saavuimme Los Angelesiin, meillä oli takana suunnilleen vuorokausi ja 17 tuntia matkustamista. Olimme näet ajatelleet pääsevämme edullisimmin, kun lensimme ensin Helsingistä Tukholmaan, josta sitten varsinainen lento lähti Lontoon kautta kohti Los Angelesia. Alkumatka oli kokemus sinällään, joten siitä ehkä täytyy tehdä oma postauksensa myöhemmin. Joka tapauksessa olimme enemmän tai vähemmän reissussa rähjääntyneitä!

USA taivaalta katsottuna - muistin mukaan about Las Vegasin alueella

Etukäteen olimme saaneet toisista blogeista ja keskustelupalstoilta lukea erilaisia maahantulokokemuksia Yhdysvaltojen matkoilta. Olimme siis varautuneet pitkään jonottamiseen, varsinkin kun emme päässeet koneesta ulos ensimmäisten joukossa. Täytyy kuitenkin sanoa, että olimme positiivisesti yllättyineitä siitä, miten sujuvasti maahantulo meni! Jonot eivät olleet ennakko-odotuksiin nähden kovinkaan pitkiä, ja ne liikkuivat kohtalaiseen tahtiin. Maahantulotarkastuksessa taisi olla vain meidän lennolta väkeä, terminaali saattoi olla jopa pelkästään United Airlinesiä varten? Maahantulovirkailijat olivat jopa vitsikkäällä tuulella, tosin se ehkä johtui siitä että toinen meistä sekoili sormenjälki-skannerin kanssa. Toinen maahantulovirkailija oli kysynyt matkan tarkoitusta, onko tämä ensimmäinen kerta Yhdysvalloissa ja kenen kanssa matkaa tehdään. Toinen virkailija vain kommentoi ottamaansa kasvokuvaa ja että olenko naimisissa, kun kerroin että toisella tiskillä ollut jantteri on poikaystäväni, niin totesi vain että mies on onnekas! Tästä päättelin että kyseessä oli huumorimies, sillä en varsinaisesti ollut hehkeimmilläni lähes kahden päivän matkustuksen jälkeen..

Maahantulotarkastuksen jälkeen menimme noutamaan matkalaukut, jonka jälkeen olimme varautuneet että laukut läpivalaistaan. Kuitenkin virkailijat vain kysyivät onko meillä elintarvikkeita, vastasimme että eipä muuta kuin korkeintaan makeisia ja sen jälkeen pääsimme vain jatkamaan matkaa ulos terminaalista laukkujen kanssa. Kerrassaan merkillisen sujuva kokemus siis! Ulkosalla olimme vähän hölmistyneitä siitä, miten sutjakkaasti pääsimme byrokratiasta eroon, puhumattakaan siitä että nyt sitä oikeasti oltiin Amerikassa (toinen matkaajista oli nähnyt painajaisia siitä, että joku paperi on täyttämättä ja matka tyssää maahantulotarkastukseen)! Terminaalin ulkopuolella oli sopivasti bussi, joka kuljetti non-stoppina matkustajia Alamon autovuokraamolle, jonne mekin olimme tehneet autovarauksen. Kätevää!

Valitsemassa autoa matkaa varten!

Autovuokraamo-seikkailun jälkeen lähdimme ajamaan ensimmäistä kertaa miljoonakaupungissa, mikä oli sinällään aika eksoottinen kokemus. Kokemukseen toi oman säväyksen myös se, että me emme hankkineet navigaattoria autovuokraamosta, koska olimme ajatelleet että tulisimme toimeen Nokialaisilla puhelimillamme. Eipä tuo kartta toiminutkaan sitten Amerikassa (lisenssi ei riittänyt kummankaan puhelimessa), joten ei auttanut muuta kuin vain ajella päämäärättömästi kunnes löysimme Culver Cityn Westfield-ostoskeskuksen yhteydessä olleen Targetin, josta kävimme ostamassa navigaattorin ja amerikkalaisen pre paid -puhelinliittymän. Myyjät olivat erittäin ystävällisiä ja ilman heidän apuaan emme varmasti olisi löytäneet sopivaa liittymää!

Ostosten jälkeen viritimme uuden navigaattorimme kohti Palm Springsiä. Suomessa matkan kulkua pohtiessamme ajatus n. 2 tunnin ajomatkasta tuntui ihan siedettävältä ja toisaalta olimme vielä olosuhteisiin nähden lennon jälkeen kohtalaisen virkeitä. Kuitenkin, kun meillä paloi hieman aikaa navi-shoppailuihin, niin huomasimme joutuneemme keskelle neljän ruuhkaa, jossa autot eivät liikkuneetkaan mihinkään. Vielä kun ajomatkan venyessä tuli pimeää, alkoi matkan teossa olla jo vähän tekemisen meininkiä. Google mapsin antama aika-arvio kahden tunnin ajomatkasta taisi olla lopulla lähempänä viittä tuntia, kun lopulta saavuimme perille hotellille.. Ehkäpä jatkossa suosiolla majoitumme ensimmäisen yön lähellä lentokenttää, ennen kuin lähdemme seikkailemaan!

Palm Springissä olimmekin sitten jo niin väsyneitä, että emme oikein jaksaneet kuin käydä pikaisella ajelulla keskustassa ja ihmettelemässä meininkiä. Koska murkina ja nukkuminen olivat sen hetkiset tarpeemme, kävimme jossain sillä hetkellä auki olleessa paikassa hakemassa take awayta ja painelimme takaisin hotellille syömään ja yöpuulle. Toki hetken aikaa tuhrasimme puhelinliittymän käynnistämisen parissa. Sen jälkeen uni kuitenkin vei meidät mennessään

Palm Springsissä toisen päivän aamulla.