torstai 16. kesäkuuta 2016

Day 14-15: Los Angeles - Santa Monica

Viimeiset kaksi päivää Los Angelesissa menivät kuin sumussa, ajelimme pitkin ja poikin kaupunkia katsellen maisemia sekä toisaalta taas orientoiduimme jo torstai-aamuna koittavaan lähtöön pakkailemalla tavaroita ja tekemällä viime hetken tuliais-ostoksia.



Yksi paikka, johon ehdottomasti halusimme tutustua, oli meillä vielä näkemättä. Santa Monica Beach. Tuo paikka, jonne kuuluisa Route 66 päättyy. Se oli myös meidän matkamme viimeinen etappi. Los Angelesista on matkaa vain 16 mailia, mutta ajoon menee huomattavasti enemmän aikaa (ainakin paluumatkalla, kun juutuimme liikenneruuhkaan).



Santa Monica Beachin ranta on pitkä ja mereltä päin puhaltaa miellyttävän viileä tuuli. Rannan myötäistä kevyenliikenteenväylää pitkin kulkee paljon pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä. Parkkipaikkoja löytyy ympäri rantaa ja osa sijaitsee lähellä Santa Monica Pier -laiturialuetta.



Santa Monica Pier on täynnä monenlaista kojua ja ruokapaikkaa, vähän kuten San Franciscon Pier 39. Laiturilla sijaitsee huvipuisto ja akvaario. Me suuntasimme akvaarioon, jota pyörittää Heal the Bay -järjestö. Akvaariosta jäi mieleen päällimmäisenä meduusat ja meritähdet, joita altaissa uiskenteli. Joitain otuksia olisi voinut kosketella, mutta me pidättäydyimme siitä. Akvaario oli yllättävän pieni, joten paikka on suhteellisen nopeasti kierretty läpi.



Santa Monican lisäksi yritimme viimeisinä päivinämme Yhdysvalloissa päästä kokeilemaan ampumista (joka Tucsonissa epäonnistui). Paikka (Los Angeles Gun Club), jossa yritimme käydä, vaikutti kuitenkin hieman epämääräiseltä (parkkipaikalla päivysti jokin mies joka oli vailla rahaa, pienen summan annoimme). Lähdimme paikalta, koska kaikesta jäi vähän outo tunne. Kun olimme ajaneet muutaman sata metriä keskustan läpi hotellille, tulimme Skid Row'lle eli suomennettuna slummiin. Skid Row'lla asuu paljon kodittomia ihmisiä keskellä katua, osalla on teltat, osalla ei luultavasti sitäkään. Muutaman sadan metrin päässä olevat pankkien pilvenpiirtäjät loivat huiman kontrastin kurjuuden ja loiston väliin. Myös esimerkiksi Tucsonissa näkyi paljon tien varsilla ihmisiä varustettuina kylteillä, joissa pyydettiin rahaa, samoin ihmisiä jotka työnsivät ostoskärryissä koko elämäänsä. Onneksi Suomessa ei aivan tässä mittakaavassa ole asunnottomuutta.




Mietteliäänä kaikesta USA:ssa kokemastamme aloimme hiljalleen tehdä lähtöä kotimaahan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti