Näinä lämpiminä kesäpäivinä on mukava muistella viime vuoden takaista viileää juhannusta ja matkaamme Kilpisjärvelle. Tuolloin Kilpisjärvellä oli vielä lunta, kuten usein alkukesästä tapaa vielä olla. Kilpisjärvellä on paljon erilaisia luontopolkuja ja muita reittejä, joista voi valita itselleen sopivimman kierroksen. Käsivarren luonnon jylhyydessä lepää sekä silmä että mieli.
Päätimme suunnata kohti Tsahkaljärveä ja Tsahkaljoen putousta, joita emme olleet aiemmin vielä nähneet. Polku lähtee Kilpisjärven luontotalolta ja matkaa järvelle on linnuntietä pitkin n. kilometrin verran. Polku on Käsivarren luonnolle tyypillinen, eli kivikkoinen.
Vesiputous kuohui, kun sulamisvedet virtasivat sitä pitkin. Näky oli vaikuttava, eikä vähiten sen takia että tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kun näimme vesiputouksen elävänä. Putouksen luona meille jäi kuitenkin epäselväksi, mistä putouksen olisi voinut ylittää (käsitimme että se olisi kai ehkä ollut mahdollista) -ainakin silloin vettä oli niin paljon että siitä ei ollut yli menemistä. Siispä laskeuduimme jonkun matkaa putouksen viertä alaspäin ja ihailimme luontoa ja maisemia. Paluumatkalla näimme ketun kipittämässä pitkin kivikkoa -elämys sekin.
Jos olet liikkeellä Kilpisjärvellä päin, ja sinulla on vain hetki aikaa pysähtyä, suosittelemme ehdottomasti piipahtamaan Tsahkaljärvellä ja -putouksella!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti